Sunnuntaina 23.11.2024

Perjantaina ratkesin kirjoittamaan kesken M:n luona kyläilyn. P. oli siinä vaiheessa vielä asioillaan. Heidän uusi uusi kotinsa Kartanonkoskella on yhdessä tasossa toisin kuin entinen  naapurissa Tammistossa. Keskustelumme päättyi näpyttelyyni.  Tärkeät asiamme, joista äsken vuoroin puhuimme, peittyivät puhelimeni näppäimistön hiljaisiin ääniin. M. tutki tai oli tutkivinaan kirjoja, jotka olin hänelle tuonut, puhelimessa "asevelihintaan" lupaamaani Korrehtuurin 4. osaa ja lahjaksi antamaani 6. osaa.

M. oli keittänyt kahvit. Juotuamme olimme jääneet istumaan keittiön pöydän ääreen, jossa oli helppoa levitellä ja lehteillä kirjojamme. Kirjoitin haarovaa  vastauskommenttia Maistelukurssin avointen ovien chattiin. P. tuli kotiin. Juttelin hänen kanssaan äänekkäästi. M. oli hiljaa.

Lähdin kotiin, mutta jo taksia odotellessani jatkoin viestiäni, siellä rapussa ulko-ovesta väliin vilkuillen, näkyykö jo taksia. Kirjoitin koko taksimatkan. Kirjoitin hississä kerroksesta 1 kerrokseen 2. Kirjoitin hissistä tultuani porrastasanteella. Kirjoitin kotiin päästyäni, kenkiä jalasta ottamatta, takkia riisumatta. Lääkehälytys kello 20 tuli ja meni. Kassi roikkui kyynärtaipeessa. Seisoin edelleen ulko-oven edessä. Kun jalat eivät enää kantaneet, istuuduin vaivoin eteisen jakkaralle. Kädet jäykistyivät, sormet puutuivat, selkää kivisti, jalat olivat tönkkönä.

Olin tavanomaiseen tapaani sotkeutunut "tuuheuttamaan" tekstiäni niin että se oli monesta kohtaa kesken. Olin täysin eksynyt  aloittamastani asiasta. Käytin kommentissani paikoin pohjatekstinä Franz Kafkan novellia Hiilihangolla ratsastaja. Joskus myöhään klikkasin vahingossa avunpyyntölinkkiä, joka vei ulos kurssin sivuilta. Kun löysin chattiin takaisin, viestiluonnokseni oli kadonnut.

Yli kuukausi myöhemmin lueskellessani jo unohtunutta chattia löysin viestini. Julkaisin sen saatesanoin chatissa nyt jo käynnistyneellä Gourmet-kurssilla seuraavassa muodossa:

Miten kirjoitat?

Minä kirjoitan usein tekstiä moneen kohtaan lisäillen. Alku- ja keskikohdissa juttu paisuu suuntiin, joista voi olla vaikeaa löytää enää tietä loppupään tekstin merkityksiin.

Tämän kurssin Avoimiin oviin kirjoitin Chattiin seuraavan kommentin  jonka sitten kadotin kirjoittaessani ja nyt löysin  kun tallensin Chatin muualle. Olen jakanut tekstin osiin I-V. Loppu hajoaa merkityksettömäksi. 
..
[I]
Timo Montonen nostaa aiemmasta keskustelusta Katja-Marian ja parin muun häntä ennen tekemiin ehdotuksiin kirjoittamansa vastauksen sisältämän informaation yhdeksi vahvaksi vaihtoehdoksi eteenpäin suuntaamiseksi kohti ratkaisua saada potentiaalinen kirjoittamisen opiskelijoita ilmoittautumaan ja sitoutumaan yhtä yksittäistä Maistelukurssia pidempiin - paitsi sisäisesti vireyden lisääntymisenä samanhenkisessä seurassa ja luovan kirjoittamisen harjoittamisen taitoja rutiiniksi muuttavan Maistelukurssien jatkumossa, yhä uusien kirjoitustekniikoiden seuratessa toisiaan ja kirjoittamisen aiheiden kirjossa niin ulkomaailman jaettavia havaintoja kuin sisäisen todellisuuden elämyksiä, niin todellisia todennettavia muistoja elämästä kuin käskyttä alitajunnasta nousevia, kuviksi muuntuvia, esirverbaalisten tajunnantilojen arkistojen tietoisesti hallitsemattomia dokumentaatiota syvällä itsessä,
[II]
aivan kuin sitä ammoin luetun Franz Kafkan novellia muunnellen ja muistellen, keskiössä hiilihangolla ratsastajan yönmusta toive edes vähäisestä tulen liekistä kaminassa luomassa odotettua, vaikkakin jo talviöiden opettaman viluhorkan kurittamana valhemielikuvaksi tiedetty, harvaan lyövästä sydämestä lähtevä, haaveilun ja unelmoinnin kylmään, sätkähtyyevään uneen vaivuttava, illuusio kuivan puun tai riittoisan hiilen iloisella voimalla roihuavasta kotilieden lämmöstä peittojen ja vällyjen ja villampaitojen kätkemänä, piilossa pakkaskouran luut jäätävää kättelyä,
[III]
tyhjän ämpärin täytteenä hiilikauppiaan antamaton lupaus kerätä säkeistä varisseita hiilenmurusia liikkeensä edustalta osin kuraiselta kujalta ja pois luudalla huiskimalla ja kirouksilla herjaamalla täyttämällä tämän hiilihangolla ratsastajan onttoutaan kaikuvan ämpärin, irti ankean, hiilikauppiaan ja muiden vakaiden porvariksi pyrkivien omistaman maan ja irti kotikaupunkinsa vetovoimasta ainoaksi näkemänsä, edes mahdollisuus odotuksin Franz Kafkan novellia
[IV]
kaikki kokemukset mielessä lämän ajattelu saa kehkeytyvyydessään vahvistavana palkitseviin myös jokaiselle, vähäisimmälläkin osallistumisella Gourmet-kurssilla mukana olleelle ulkoisesti rahanarvoisilla koulutusellisilla ja materiaalisilla eduilla - kirjoittamisen opiskeluaikoihin sekä aktiivisesti, säännöllisesti, kirjoittamisella
[V]
Sk e l kn pro s esseuhkn...

Seuraavan olen kirjoittanut kahtena edellisyönä:

Viimeinen Maistelukurssi on maksuton. Se kerää koko vuoden ajalta Gourmet-kurssilla opiskelleet yhteiseen verkkokurssin hyvästijättöön, pilottikurssin aikana tavoiteltuun ja toivoakseni myös saavutettuun tyyliin kirjoittamisen ja keskustelun täyteiseen opettavaan ja ajattelua muuttavaan vuorovaikutukseen.

Tällä kädenojennuksella Kirjoittajan Verkkokurssilaboratorio ja Kirjoittajakoulu Grafomania Timo Montonen tarjoavat asiakkailleen mahdollisuuden osallistua Gourmet-kurssikokonaisuuden kehittymis- ja kehittämisprosessin päätökseen, jolla ovat mukana kaikki opettajat.

Tavoitteena 6. Maistelukurssilla  on vuoden 2025 aikana opiskelleille yhteisöllisen kokemuksen mahdollistaminen, yhdessä eläytymisen maagisen voiman saavuttaminen.

Toisin sanoen tavoitteena  on ihmiset lukumääräänsä suuremmaksi joukoksi yhteen laskevan (1 +1  = 3) sosiaalisen rikastumisilmiön todeksi tuleminen.

Vielä kolmannella tavalla ilmaistuna tavoitteena on emergentin materialismin hengessä soveltaa Karl Popperin kolmen maailman teoriaa yhdessä oppimiseen.

Käytännössä tämä tapahtuu siten, että liitetään yhteen ensinnäkin kunkin osallistujan arkinen lähtökohta, olkoon se sitten kiire, sairaus, köyhyys tai huoli ikääntyvistä vanhemmista, sekä vallitseva mielenmaisema, tunteiden tausta, väijyköön vaikka paha silmä mustana pilvenä valmiina latistamaan yritykset oppia paremmaksi kirjoittajaksi.

Toiseksi liitetään tuo arkinen lähtökohta yhteen kunkin osallistujan kirjoittamisopiskelutahdon suunnan kanssa, katse kohti tulevaa, sekä sanotaan nyt esimerkiksi harjoittelumotivaation määrätietoisuuden kanssa.

Vuorovaikutuksellisessa yhdessä oppimisessa nämä elämän realiteetit ja niiden rajoituksista irti pyristelevät mielen prosessit, Popperin Maailma 2:n asukit, yhdessä saavat aikaan suurempaa. Elegantti rakennus on muuta kuin elementtinsä. Tapahtuu muuttaminen joksikin toiseksi,  tiedollisesti ja taidollisesti jalostuneemmaksi Maailma 3:n ilmiöksi, lisäarvoa ja uusia ominaisuuksia sisältäväksi.

Aattoiltana joulupukkia ulkoa etsimään lähtenyt arkinen isä muuntuu eteisessä pukeutuessaan ja naamioituessaan ihmeelliseksi joulupukiksi, jolla on ominaisuuksia, joita isällä ei ole.

Olemme kokeneet jotain vastaavaa yhdessä eläytymällä elokuvateatterissa kuin parhaimmillaan koemme kirjoittamisen verkkokurssin yhteisyydessä, lauantain elokuvakerhossa, jossain aikaisemmassa elämänvaiheessa - vuosikymmeniä elokuvia näyttäneen pimeän peittämän salin nuhjuisuudessa, elokuvan tapahtumien ja äänimaiseman keskellä olemisen illuusiossa, salin yläparven takaseinän pienestä aukosta valokeilaksi valkokankaalle heittämässä kuvassa, väliin rakeisessa ja roskaisessa, valonsäteiden liikkuvia kuvia tekevässä lumomaailmassa, jonka materiaalinen pohja pyörii projektorihuoneen hitsaamalla suurennetulla filmikelalla, johon elokuvan kolme16 millimetrin filminauhaa on rullattu ja liimattu perä perää yhdeksi katkeamattomaksi,  koko elokuvan 24 kuvaa sekunnissa näyttäväksi filmiksi, jotta koneenkäyttäjän ei tarvitse vaihtaa kelaa kesken esityksen, jos ei Helsingin Eerikinkadun Cinema Orionissa niin sitten Karjaan Bio Pallaksessa. Muistelen ja maistelen Casablanca-elokuvan ydinkohtauksen haikeaa tunnelmaa nyt kurssin päätteeksi, repliikkiä rakastetusta eroamisen sydänsärkevyydessään: "Play it again, Sam."