Timo Montonen

Alkukuva

Romaani. 300 sivua, pehmeäkantinen. Books on Demand 2016

ISBN 978-952-330-452-9

 

Ensimmäinen kuva tulee viimeiseksi.

Se on kuvien kuva.
Alkukuva.

 

Alkukuvani on pyhistä aineista
rakennettu, äidistä ja leivästä
ja portista ja leikistä.

 

 

 

Alkukuva, omaelämäkerrallinen romaani, vie lukijan elämän alkuun ja kymmenen kirjan sarjan loppuun.

 

Katkelma Timo Montosen romaanista Alkukuva:

 

Mielestäni tämä on romaani, romaani mielestäni. Siitä mitä muistan ja mitä kerron, toistuvasti, tietämättä jo kertoneeni. Laajalle on levinnyt aforismini kirjailijasta varkaana, väärentäjänä ja valehtelijana – ja paljon sitä on siteerattu väärin, väärissä sanamuodoissa ja jopa väärissä merkityksissä. Menestyksellinen oli koulutuskonseptini ”Muistelen ja kirjoitan” parikymmentä vuotta sitten. Toistakymmentä ryhmää viikossa Helsingissä, Vantaalla, Espoossa ja Lohjalla. Silloin aloitin tämän kirjoittamisen, syyskesällä 1996. En ikimaailmassa olisi uskonut, että teen tätä vielä vuonna 2016. Tukku kirjoja on tullut väliin, pitänyt tehdä ensin, osin samoista aiheista ja aineistosta mutta eri mitalla mitattuna, eri sabluunalla, eri paletilla, eri veitsisarjalla, eri kerronnallisin keinoin. Tulihan se sieltä. Muistaa ja kertoa ovat eri asioita, ja kertoa ja kirjoittaa ovat nekin eri asioita. Tämä on kirjoittamista, tämän tekeminen, ja tuloksena on kirjoitusta. Kirjoittaa ja kertoa voi niin, että eläytymiskelpoinen sisältö korostuu ja tarinan välittämisen akti, kertominen tai kirjoittaminen, häipyy taustalle. Mimeettisen illuusion luomiskykyä moni pitää pätevän kirjailijan merkkinä – lukija unohtaa lukevansa. Mikä sitoo yhteen kerrotun? Miten niin ”sitoo yhteen” – etsinkö yhteistä nimittäjää? On etsittävä sidoksia. Mitä yhteistä, yhtäläisyyksiä kerrotuilla asioilla on? Vai näkyykö niissä vastakohtaisuuksia, ristiriitaisuuksia? Sidokset punovat punaisen langan, kerronnalliset sidokset silloin kun punainen lanka ei ole kerrottavissa tapahtumissa. Jari hyppi päälläni, minä tönäisin Karin nurin. Näitä irrallisia tapahtumia, muiston sirpaleita, voi sitoa kerronnassa, kertomalla sillä tavoin, että yksityiskohdat, kerrotut tapahtumat, rakentavat mielekästä kokonaisuutta. Siihen tarvitaan mielikuvitusta, kuvittelua. (s. 7-8)

 

 

TIMO MONTONEN

 

OBSESSIO-DEKALOGIA

 

Kirjoita elämäntarinasi

Aikeita ja tunteita

Sadie Q

Tuuli tulee kaukaa

Parempaan elämään

Kirjoittajan kirja nro 3

Eturivin kirjailija

Kuka pelkää Parkinsonia

Palmenian kirjoittajakoulutuksen tuho

Alkukuva

 

BoD™ – Books on Demand, 2011–2016