Oivan kympistä on sanottu:

 

”Oivan kymppi -teoksen ydinsanoma piilee yhteisöllisyyden voimassa: osallistavat ja yhteisöllistävät projektit tarjoavat kaikille tilaisuuksia tulla mukaan, tehdä yhdessä, lähteä matkaan ja olla osa porukkaa. Oiva-kerhossa jokaisella on tilaisuus tunnistaa mahdollisuutensa jatkaa työuraa sairaudesta huolimatta omaan fyysisen ja psyykkisen jaksamisensa rajoissa.

 - - Kaiken kaikkiaan Oivan kymppi -teos murtaa turhia ennakkoluuloja Parkinsonin tautia sairastavien rajoitteista ja mahdollisuuksista. Soisi suomalaisen työkulttuurin muotoutuvan yksilöllisiä toimenkuvia räätälöiväksi: jokainen työikäinen voisi saada sairastuessaan jäljellä olevan kapasiteettinsa käyttöön itsensä ja yhteisönsä hyväksi. Lukkiutuminen diagnosoidun sairauden lasikupuun eristää eikä auta ketään.

Kiitokset kirjailija Timo Montoselle ja kirjoittamistyötä tukeneelle Oiva-ryhmälle kiinnostavasta lukukokemuksesta.” Marja-Leena Lyyra-Kukkonen

 

Timo Montonen: Puhe Oivan kympin julkistamistilaisuudessa 8.11.2018

 

Syitä kirjoittamiseen

Miksi tämä Oivan kymppi on kirjoitettu? Miksi Oiva-kerho on ansainnut historiansa? Oiva-kerhon historian kirjoittamisesta on viime vuosina aina välillä ollut puhe Maisa Hakamäen kanssa, joka on kerhon perustajajäseniä. Asia on tullut ajankohtaisemmaksi, kun vuosi 2020 lähestyy. Silloin kerho saavuttaa 10 vuoden iän. Jos saavuttaa. Ajoittain kerhon toiminta on hiljentynyt, ja on esitetty kysymyksiä, että näinkö kerhon tarina oli tässä. Syitä historian kirjoittamiseen on siis ainakin kaksi: Ensinnäkin merkkivuoden lähestyminen. Toiseksi historian kirjoittaminen niin kauan, kun on vielä kerho, josta kirjoittaa. On kolmaskin syy, joka näkyy kirjan rakenteessa ja sisällössä. Kirja on Oivan historian, tähän asti tapahtuneen, lisäksi luotaus Oivan tulevaisuuteen, siihen mikä on vielä edessä. Kirja on yhtenä tekijänä rakentamassa, luomassa, viitoittamassa kerholle tulevaisuutta.

 

Aineisto

Aineistoa omien muistikuvien ja dokumenttien lisäksi sain paljon Maisalta. Maisa on tehnyt vuosittain lyhyen katsauksen kerhon toimintaan. Mustaan mappiin kertyi myös kuvauksia retkistä toisiin kerhoihin ja muuta materiaalia. Olin monesti toimittanut Maisan kirjoituksia lehtiartikkeleiksi. Sain siis runsaasti aineistoa sen lisäksi mitä itselleni oli kertynyt, etenkin vuosilta 2010–2014.

 

Kronologia ja tulkinta

Kerhon historian kirjoittaminen ei ole ainoastaan tapahtumien sommittelua kronologiseen järjestykseen, vuosikalenterin merkintöjen jäljentämistä kertomuksen osaksi. Tämä on vasta perusta, pohja, ponnahduslauta suurempien kuvioiden näkemiseen, merkitysten oivaltamiseen ja paljastavien tulkintojen tekemiseen. Tärkeintä Oivan historian kirjoittamisessa ei ole ollut ”kirjoittaminen” vaan ”ajatteleminen”. Ajattelu johti Oivan historian jakamiseen viiteen jaksoon kerhon keskeisen toiminnan ja tavoitteen mukaan.

 

Jaksot

1. Oiva yhteiskunnallisena vaikuttajana 2010–2011

2. Oiva valtakunnallisena toimijana 2012–2013

3. Oiva luovuuden näyttämönä 2014–2015

4. Oiva kansainvälisenä kumppanina 2016–2017

5. Oiva järjestökentän apurina 2018–2020

 

Kirjassa todetaan, että vaikka nämä jaksot ovat selvyyden vuoksi kukin kahden vuoden mittaisia, ne menevät osin päällekkäin ja limittäin ja niiden pituus vaihtelee.

 

Huippuhetket

Mainittuihin jaksoihin sisältyy usein jokin näkyvä tapahtuma, johon kerho on panostanut ja käyttänyt aikaa. Nämä tapahtumat ovat tuntuneet huippuhetkiltä. Työikäisten opaslehtinen. Vuosaaren 80 henkeä koonnut nuorten ja nuorenmielisten tapaaminen. Kaksivuotinen Ray-rahoitteinen Parkinson työssä -hanke. Hannun alkuun polkaissut Taideterapia-projekti. Oivan delegaatio USA:ssa kongressimatkalla.

 

Yhteisöllisyys

Nämä huippuhetket ovat myös esimerkkejä Oivan toimintaan liittyvästä yhteisöllisyydestä, yhdessä tekemisestä, joka on ollut olennainen osa kerhon henkeä, ”oivalaisuutta”. Yhteisöllisyys ei tietenkään ole näkynyt vain huippuhetkissä, vaan erityisesti Oivan arjessa, keilahallissa, laulutunnilla, tanssikurssilla, frisbee-radalla, retkellä Porvoossa, Kotkassa, Lahdessa tai Turussa.

 

Kertojat ja nimet

Olen yrittänyt tehdä kirjasta hauskan ja luettavan. Kirja tarjoaa myös muiden kuin minun näkökulmia. Oivan historia tulee kerrotuksi vain osin minun kirjoittamana tekstinä. Lisäksi lainaan muita kirjoittajia, muita tapahtumien kokijoita.

Oivan ja muiden Parkinson-kerhojen jäsenet esiintyvät kirjassa pääosin etunimellään. Olen sopinut heidän kanssaan nimen käytöstä. Kiitos kaikille osallistumisesta.

 

Tuleva

Kirjan viimeinen osa käsittelee Oivan tulevaisuutta. Näkemyksensä esittää yhteensä kahdeksan henkilöä. Oivan tulevaisuus herättää huolta. Kerhon tärkeys vertaistuen mahdollistajana siinä prosessissa, jossa yksilö sopeutuu sairauteensa, tunnistetaan ja sille annetaan arvoa. Vaikka kerhon tarve tunnustetaan, kerhon toimintatavat ovat hakusessa. Puuttuu yhteinen näkemys siitä, miten kerho etenisi jäseniään parhaiten auttaen. Yhteinen näkemys puuttuu – tai puuttuu jonkun yksilön tarpeeksi vahva näkemys, jonka taakse muut asettuisivat.

 

Haluatteko kysyä tai kommentoida jotakin tähän kirjaan tai sen kirjoittamiseen liittyvää?