Timo Montonen

Sillanpäässä Taataa katsomassa

Kovakantinen, 700 sivua, Books on Demand 2016

ISBN 978-952-339-387-5

Sillanpäässä Taataa katsomassa on Timo Montosen viiden ensimmäisen romaanin yhteislaitos, jonka kirjailija on toimittanut tätä kokonaisuutta ajatellen.

  1. Sadie Q
  2. Kaksitoista aamua
  3. Sinisilmä
  4. Eturivin kirjailija
  5. Alkukuva

 

Sadie Q kuvaa pakkomielteistä kirjoittamista erilaisissa sosiaalisissa ympäristöissä. Kotona, kansanopistossa, verkkokurssilla, kirjailijan kammiossa. Voiko ihmistä enää auttaa, kun hän saa päähänsä tulla kirjailijaksi? Kirjailijakokelaasta voi tulla kirjoittajakoulutuksen raskaansarjan sekakäyttäjä. Eikä kirjoittamisen opiskelijoita ilman kirjoittamisen opettajia! Mitä porukkaa ne ovat? Panu Rajala irvaili aikoinaan, että kolmannen luokan kirjailijat opettavat neljännen luokan kirjoittajia. Panu, panitpa pahan!

 

Romaanissa Kaksitoista aamua elokuvadokumentaristi Annika lähettää työmatkalta kortin miehelleen Arille, joka työttömänä koti-isänä uurastaa hoitaessaan taloa Karjaalla ja pitäessään huolta kolmesta tyttärestä, Onervasta, Kanervasta ja Minervasta. Korttiin kirjoitetut sanat, ”Minä en tunne sinua”, käynnistävät hengenvaarallisiin ajatuksiin ja tekoihin johtavan mielen myrskyn Arissa. Kaksitoista aamua on raastava kuvaus 90-luvun lamasta, työttömän miehen elämästä ja jo lapsuudessa alkaneesta rakkaussuhteesta.

 

Sinisilmä on pienoisromaani aikuistuvan Heikin elämän murroskohdasta: yliopistoon pääsy on epävarmaa, tulevaisuus pelottaa, lähimenneisyyden järkyttävät kokemukset eivät anna rauhaa. Hän matkustaa ystävänsä mökille. Matkalla on aikaa pohtia elettyä elämää. Mieleen pulpahtelee tärkeimpiä tapahtumia lapsuudesta, nuoruudesta ja varhaisaikuisuudesta.

 

Eturivin kirjailija on hauska ja julma kuvaus Montosesta, joka hakee sisältöä elämäänsä lukemalla ja tulkitsemalla omaa kirjallista tuotantoaan. Eturivin kirjailijana Montonen liittyy lopullisesti osaksi maailmankirjallisuutta, ainakin omissa

kuvitelmissaan. Mutta kun lajityyppinä on omaelämäkerrallinen kertomakirjallisuus, tulee pakostakin kertoneeksi paitsi itsestä myös muista. Montonen saa huomata, että kaikki eivät lue ja ymmärrä samalla lailla kuin hän. Hänen kertomansa ihmiset kokevat itsensä uhriksi ja nousevat vastarintaan.

 

Alkukuva on koko elämä muistettuna. Tarinoita, muistikuvia, päätelmiä - kaikki järjestyksessä vaikka ilman rajoja, jakoa lukuihin tai kappaleisiin. "Mielestäni tämä on romaani, romaani mielestäni."