5. KUN KIRJASTA TULI KIRJANEN

Puolet pois! Karsi! Kiteytä!” Näin kirjoittajaa opetetaan toimittamaan tekstiään paremmaksi. Lyhyttä muotoa pidetään arvossa. Aforismi, haiku ja tanka ovat valistuneen joskin valikoituneen lukijakunnan herkkua.

 

Olen jo aiemmin kiinnittänyt huomiota joidenkin Parkinson-tuttujen julkaisemien kirjojen ohuuteen. Tekstiä on joskus niin vähän, että kirjan lukee kannesta kanteen minuuteissa. Joihinkin kaipaa lisää sivuja, joihinkin ei.

 

Seikku Neuvonen Joensuusta on julkaissut oman tarinansa nimellä Parkkis. Suuresta kirjasinkoosta huolimatta sivuja kertyy vain 38 sivua. Kirja sisältää kertomuksia, runoja, tilannekatsauksia ja muistoja sairaudesta, ystävistä ja yhdistystoiminnasta. Mukana on paljin tuttuja kokemuksia monille meille Parkinsonin tautia sairastaville. Kokemusten tuttuus, kirjoittajan ja lukijan vertaisuus, on juuri se seikka, mikä houkuttaa avaamaan kohtalontoverin kirjan.

 

Maisa Hakamäki Espoosta on julkaissut 1970-luvun nuoruutensa ja 2010-luvun aikuisuutensa runoja vuorottelevan kirjan Elämää, rakkautta ja haavekuvia. Runot haastavat pohtimaan, muuttuuko runon puhuja sisimmässään vai onko hän aina sama nuori tyttö. Jos päivämäärät ja vuosiluvut runojen lopussa jättäisi pois, lukija saisi itse ajoittaa runot ikävaiheisiin. Kahdessa seuraavassa kirjassaan Hakamäki on puolittanut sivumäärän reilusta sadasta alle viidenkymmeneen. Jokaisena päivänä jatkaa vanhojen ja uusien runojen tiellä. Sinut Parkinsonin taudin kanssa sisältää samankaltaisia kertomuksia ja runoja kuin Neuvosen Parkkis.

 

Miksi kirjat ohenevat? Onko kyse kirjan julkaisemisen käytäntöjen muutoksesta? Erilaisten julkaisupalvelujen ja tarvepainatuksen avulla saa kirjansa nopeasti julki ja myyntiin verkkokauppoihin ilman entisajan omakustantajan suuria kustannuksia ja kirjavarastoa. Tämä on tuonut kirjantekijöiksi myös ihmisiä, jotka eivät ole harjaantuneet laajojen tekstikokonaisuuksien kirjoittamiseen ja toimittamiseen. Kirjasta tulee helposti kirjanen, jonka myyntihinta voi silti olla varsin korkea.

 

Myönteisesti ajatellen tässä on hyvää se, että jokainen saa tekstinsä painetuksi ja jakeluun. Tekijä saa työnsä esiin, mikä lämmittää mieltä ja tuo kiitosta läheisiltä. Näitä kirjoja tehdään, ostetaan ja luetaan sisällön vuoksi, ei sivumäärän eikä tyylin takia.

 

Uusia oman kirjan tekijöitä ajatellen Seniorien ATK-yhdistys Savonetti ry on julkaissut Elämänkerran kirjoittamisen ja julkaiseminen -nimisen kirjasen. Se esittelee 25 sivullaan omakustantajia palvelevan BoD:n kanssa asioimista, opastaa kädestä pitäen kirjanteon vaiheet. Hyötyjiä ovat ihmiset, jotka ovat epävarmoja tietotekniikan osaamisessaan.

 

Lopussa vedän maton altani. Oma esikoisteokseni oli sekä pienikokoinen että ohut. 79 sivua. Se piti elossa hauraan identiteettini kirjailijana 20 vuotta, toisen kirjan ilmestymiseen saakka.

 

KIRJALLISUUS

Maisa Hakamäki: Elämää, rakkautta ja haavekuvia (Mediapinta 2018)

Maisa Hakamäki: Jokaisena päivänä (Mediapinta 2019)

Maisa Hakamäki: Sinut Parkinsonin taudin kanssa (Mediapinta 2019)

Seikku Neuvonen: Parkkis (BoD 2018)

Salme Räsänen ja Ahti Planman: Elämänkerran kirjoittaminen ja julkaiseminen (BoD 2019)

 

 

TEKSTI: TIMO MONTONEN